Kick-Ass (2010)

Kingsman: Salainen Palvelu sai minut kiinnostumaan Matthew Vaughnin muistakin elokuvista. Olen nähnyt Kick-Ass:n jo aikeimminkin, mutta Kingsmanin innostamana se tuli katsottua uudemman kerran. Muistin sen hyväksi, mutta se oli aavistuksen parempi kuin mitä muistin sen olevan. Muistin sen toimineen Big Daddyn ja Hit-Girlin varassa. Kick-Ass ei ollut paljon heitä heikompi. Tai siis oli heikompi, mutta ei paljon vähemmän viihdyttävä.

Elokuva alkaa aika kliseisenä tarinana teinistä, jota kukaan ei huomaa. Teini ihmettelee, miksei kukaan ole todellisessa elämässä alkanut supersankariksi. Hän päättää alkaa itse sellaiseksi ja valitsee nimekseen Kick-Ass:n. Supersankarin ura alkaa aika vaatimattomasti hänen lähes kuollessa ensimmäisessä tappelussa. Hän loukkaantuu niin pahoin, että hänen hermonsa vaurioituvat. Tämä tuo hänelle "supervoimat". Hän ei tunne kipua.

"Supervoimista" on jatkossa apua, koska hän ei ole kovinkaan hyvä supersankari. Hän selviää ennemmin peräänantamattomuutensa kuin taitojensa ansiosta. Yksi Kick-Ass:n tappelu päätyy nettiin ja kerää suosiota siellä. Hänestä tulee ensimmäinen julkisesti tunnettu supersankari. Hän ei kuitenkaan ole ensimmäinen supersankari. Tämä titteli menee Big Daddylle ja Hit-Girlille. He ovat kuin Batman ja Robin sillä erotuksella, ettei heillä ole mitään ongelmia tappaa rikollisia. Toisin kuin Kick-Ass, he ovat hyviä supersankarina olemisessa.

Kick-Ass on hyvin kirjoitettu supersankari parodia. Se kertoo, miltä supersankarit oikeassa elämässä olisivat. Big Daddya ja Hit-Girliä lukuunottamatta hahmot ovat realistisia. Kick-Ass melkein kuolee jokaisessa taistelussa, johon hän erehtyy menemään mukaan. Siinä on syy miksi todellisessa elämässä ei ole supersankareita.

Taistelukohtukset ovat sopivan yliampuvia. Siinä on jotain viihdyttävää, kun yksitoista vuotias itsepuolustuslajien mestari taistelee gangstereita vastaan. Varsinkin, jos hän on tyttö. Hit-Girl ansaitsisi oman elokuvan ilman Kick-Assiä.