The Imitation Game (2014)

Suomi oli yksi viimeisistä maista, jonne The Imitation Game saapui. Muutemassa maassa sitä vielä odotetaan. Elokuvan julkaisuaikataulu oli aika mielenkiintoinen. Elokuvaa on julkaistu eri paikoissa eri aikoihin aina viime vuoden loppupuolelta ensi kuun puolelle. Tällä oli ilmeisesti tarkoitus parantaa elokuvan asemia Oscareita jaettaessa. Lopulta niitä tuli yksi, sovitetusta käsikirjoutuksesta. Käsikirjoitus oli hyvä, mutta en ole niinkään varma sovituksesta.

The Imitation Game oli omalla odotuslistalla siitä asti kun kuulin siitä ensimmäisen kerran joskus viime vuoden loppupuolella. Alan Turing on mielenkiintoinen hahmo. Hänen tiiminsä mursi Natsien Enigma koodin ja häntä pidetään nykyaikaisten tietokoneiden isänä. Kolmas asia, josta hänet muistetaan on hänen homoudesta saamansa tuomio, jonka aikana hän teki itsemurhan. The Imitation Game keskittyy näistä ensimmäiseen. Toinen sivuutetaan lähes totaalisesti ja kolmas on pienessä osassa.

Olisin halunnut elokuvan käsittelevän kaikkia kolme, mutta se olisi tehnyt elokuvasta paljon pidemmän tai sekavamman. Elokuvan tekijät tekivät valintansa ja niillä mennään. Olisin melkein toivonut tälle jatko-osaa, jossa olisi käsitelty toista ja kolmatta teemaa.

Ensimmäinen teema käsiteltiin tässä mestarillisesti. Tietysti joistain pienistä epätarkkuuksista ja muutoksista voisi nitistä, mutta niiden korjaaminen tuskin olisi tehnyt elokuvasta huomattavasti parempaa. Omat valituksen aiheet perustuvat sille, että tiedän jotain elokuvan kohteesta. Alan Turingia tuntemattomilla on huomattavasti vähemmän valittamisen aiheita.

Elokuvan alussa oli hetki, jolloin mietin näytteleekö Benedict Cumberbatch aina ylimielistä neroa vai onko hän parhaimmillaan sellaisissa rooleissa. Tämä unohtui aika nopeasti humoristisen työhaastattelukohtauksen aikana ja myöhemmin Alan Turingin hahmosta kuoriutui esiin useampia ulottuvuuksia. Elokuva osasi olla humoristinen silloin kuin tarvittiin ja muuttui vakavammaksi, kun oli sen aika.

Maailmalla tämä sai ensi-illan jo viime vuoden puolella, mutta Suomessa tämä on yksi tämän vuoden parhaista ensi-ilta elokuvista. Oma ensireaktio oli aavistuksen omainen pettymys, koska elokuvassa ei käsitelty kaikkia haluamiani aiheita, mutta ajan kuluessa se alkaa tuntumaan aina vain paremmalta ja paremmalta.