300 (2006) ja 300: Imperiumin Nousu (2014)

Tämän blogin englanninkielinen sisarblogi Kvesti on Movies saavutti eilen kolmannensadannen postauksensa. Sen kunniaksi arvostelen 300 elokuvat.  Englannin kielisellä puolella molemmat saivat oman postauksen, mutta Suomeksi mennään yhdellä postauksella.

Elokuvat kertovat samaan aikaan käydyistä kreikkalaisten ja persialaisten välisistä taisteluista. 300 kertoo spartalaisista ja Thermopylaen taistelusta. Imperiumin nousussa pääosassa on ateenalaiset sekä Artemisiumin ja Salamisin meritaistelut. Elokuvat voi periaatteessa katsoa kummassa järjestyksessä tahansa. 300 kannattaa katsoa ensin, jos ei ole nähnyt elokuvia. Imperiumin nousussa kerrotaan miten 300:ssa kävi. Muussa tapauksessa parempi järjestys on Imperiumin nousu ensiksi, koska 300 on parempi elokuva ja Imperiumin nousu vaikuttaa paremmalta ennen sitä.

 300 oli onnistunut soturifantasia 300:sta urheasta spartalaisesta, jotka lähtivät itsemurhatehtävälle hidastamaan persialaisten hyökkäystä. Elokuva onnistui kaiken toiminnan keskellä kertomaan spartalaisten kulttuurista ja arvoista. Elokuva oli menestyksekäs ja se loi muuteman elämään jääneen meemin.

Imperiumin nousu on tyypillinen jatko-osa, joka yrittää tarjota enemmän sitä, jonka se kuvitteli tehneen ensimmäisestä elokuvasta niin hyvän. Kuten usein käy, se ei ymmärtänyt mikä teki ensimmäisestä elokuvasta niin hyvän. Imperiumin nousu keskittyi 300:n tyyliin unohtaen sisällön ja karismaattiset näyttelijäsuoritukset. Selvimmin tämä tulee esille Leonidaksen ja Themistoklesin välillä. Leonidas oli paljon monipuolisempi ja karismaattisempi hahmo. Themistokles tuntuu olevan yksinäinen sankari, jota muut jostain syystä seuraavat. Hänellä ei ole samaa karismaa eikä hänen innostavat puheet vaikuta kovinkaan innostavilta. Tässä ei ole lentäviä lauseita 300:n tyyliin.

Imperiumin nousu yrittää paikata puutteita tunkemalla toimintakohtaukset täyteen tietokoneella generoitua verta. Elokuvien suurimmat erot on ohjauksessa. 300 osaa pysähtyä kun sen aika on. Imperiumin nousu on aika pitkälti tasapaksua paahtoa. Hiljaisetkaan hetket eivät tunnu hiljaisilta. Imperiumin nousu ei ole huono elokuva. Se ei vain ole samanlainen mestariteos kuin 300. Kun 300:n katsoo jälkimmäisenä, huomaa mitä Imperiumin nousun olisi pitänyt tehdä toisin.

Imperiumin nousun loppu lupailee jatkoa. 300 päättyi Plataean taistelun alkuun. Se päätti näiden elokuvien seuraaman Kreikan ja Persian välisen sodan. Imperiumin nousu menestyi niin hyvin, että olisi yllättynyt, jos Plataean taistelusta kertovaa elokuvaa ei tule muuteman vuoden sisään.

The Imitation Game (2014)

Suomi oli yksi viimeisistä maista, jonne The Imitation Game saapui. Muutemassa maassa sitä vielä odotetaan. Elokuvan julkaisuaikataulu oli aika mielenkiintoinen. Elokuvaa on julkaistu eri paikoissa eri aikoihin aina viime vuoden loppupuolelta ensi kuun puolelle. Tällä oli ilmeisesti tarkoitus parantaa elokuvan asemia Oscareita jaettaessa. Lopulta niitä tuli yksi, sovitetusta käsikirjoutuksesta. Käsikirjoitus oli hyvä, mutta en ole niinkään varma sovituksesta.

The Imitation Game oli omalla odotuslistalla siitä asti kun kuulin siitä ensimmäisen kerran joskus viime vuoden loppupuolella. Alan Turing on mielenkiintoinen hahmo. Hänen tiiminsä mursi Natsien Enigma koodin ja häntä pidetään nykyaikaisten tietokoneiden isänä. Kolmas asia, josta hänet muistetaan on hänen homoudesta saamansa tuomio, jonka aikana hän teki itsemurhan. The Imitation Game keskittyy näistä ensimmäiseen. Toinen sivuutetaan lähes totaalisesti ja kolmas on pienessä osassa.

Olisin halunnut elokuvan käsittelevän kaikkia kolme, mutta se olisi tehnyt elokuvasta paljon pidemmän tai sekavamman. Elokuvan tekijät tekivät valintansa ja niillä mennään. Olisin melkein toivonut tälle jatko-osaa, jossa olisi käsitelty toista ja kolmatta teemaa.

Ensimmäinen teema käsiteltiin tässä mestarillisesti. Tietysti joistain pienistä epätarkkuuksista ja muutoksista voisi nitistä, mutta niiden korjaaminen tuskin olisi tehnyt elokuvasta huomattavasti parempaa. Omat valituksen aiheet perustuvat sille, että tiedän jotain elokuvan kohteesta. Alan Turingia tuntemattomilla on huomattavasti vähemmän valittamisen aiheita.

Elokuvan alussa oli hetki, jolloin mietin näytteleekö Benedict Cumberbatch aina ylimielistä neroa vai onko hän parhaimmillaan sellaisissa rooleissa. Tämä unohtui aika nopeasti humoristisen työhaastattelukohtauksen aikana ja myöhemmin Alan Turingin hahmosta kuoriutui esiin useampia ulottuvuuksia. Elokuva osasi olla humoristinen silloin kuin tarvittiin ja muuttui vakavammaksi, kun oli sen aika.

Maailmalla tämä sai ensi-illan jo viime vuoden puolella, mutta Suomessa tämä on yksi tämän vuoden parhaista ensi-ilta elokuvista. Oma ensireaktio oli aavistuksen omainen pettymys, koska elokuvassa ei käsitelty kaikkia haluamiani aiheita, mutta ajan kuluessa se alkaa tuntumaan aina vain paremmalta ja paremmalta.

The Amazing Spider-Man 2 (2014)

Tapahtumat The Amazing Spider-Man 2:n ympärillä ovat tuottaneet enemmän viihdettä kuin itse elokuva. Me suomalaiset saimme ennen elokuvan ensi-iltaa lukea lehdistä, miten Finnkino ja Sony väänsivät kättä rahasta ja välillä vaikutti, että elokuva saisi aika rajoitetun ensi-illan Suomessa. Jälkeenpäin olen miettinyt, oliko kyseessä vain nerokas julkisuustempaus vai oliko elokuvan ensi-ilta oikeasti vaarassa.

Lopputekstien ajaksi jääneet saivat nähtäväkseen yhden elokuvahistorian hämmentävimmistä kohtauksista. Kesken lopputekstien tuli pätkä myöhemmin ensi-iltansa saaneesta X-Men: Days of Future Past elokuvasta. Ainut yhdistävä tekijä näillä elokuvilla oli se, että kumpikin kertoi Marvelin hahmoista. Edes studio ei ollut sama. Jälkeenpäin selvisi, että tämä oli osa Sonyn ja 20th Century Foxin välistä sopimusta, jolla The Amazing Spider-Man 2:n ohjaajaksi saatiin Marc Webb.

Sekoilu ei loppunut vielä tähän. Elokuva sai aika murskaavan vastaanoton. Sony oli suunnitellut elokuvan aloittavan Hämähäkkimiehen ympärille rakennettujen elokuvien sarjan. Tässä vaiheessa on varmaan turha miettiä miten järkevä tuollainen sarja on, koska suunnitelmat näyttävät peruuntuneen The Amazing Spider-Man 2:n saaman murskakritiikin takia.

Onko elokuva niin huono kuin sen saamat arvostelut antavat ymmärtää? Vastaus on kyllä ja ei. Elokuvassa on paljon hyvää, mutta siihen on yritetty saada mukaan aivan liian paljon kaikkea. Sonyn halusi esitellä tässä mahdollisimman monta hahmoa spin-offeja varten, jotta ne kiinnostaisivat ilman Hämähäkkimiestäkin. Hämähäkkimiehen oma elokuva tuntuu unohtuneen kaiken tämän seassa. Tässä olisi ollut aineksia kahteen elokuvaan. Ensimmäisessä olisi ollut Elektron tarina ja toisessa Harryn ja Vihreän Menninkäisen tarina. Nyt yksi Hämähkkimiehen suurimmista vihollisista on jätetty pieneen sivurooliin

Tällöin Sinister Six elokuva olisi joutunut odottamaan joitain vuosia, mutta Sonylla olisi voinut olla käsissään suosittu elokuvasarja. Ensimmäinen Amazing Spider-Man toimi, koska siinä keskityttiin itse elokuvaan eikä tuleviin elokuviin. Marvel on käsittänyt tämän asian. Siksi heidän elokuvansa menestyvät. Viime viikolla julkistettu Marvelin ja Sonyn yhteistyö voi auttaa Sonya oppimaan tämän. Tosin myöhemmin kuului huhuja Sinister Six elokuvan tekemisestä.

Aeon Flux (2005)

Oli aika jolloin MTV:stä tuli musiikkia ja kaikkea muuta hämärää. Silloin nimen M tarkoitti musiikkia. Viime näkemällä sieltä ei pahemmin tullut musiikkia. Niin, puhun Music Televisionista en Mainostelevisiosta. Tuohon aikaan, 90-luvulla, MTV:llä pyöri hämärä animaatiosarja nimeltään Aeon Flux. Aeon Flux oli surrealistinen scifi animaatio täynnä yliammuttua välivaltaa ja fetissejä. Kahdella ensimmäisellä kaudella se sai yhteensä yksitoista 2-5 minuuttista jaksoa. Kolmannella kaudella sarja sai kymmenen puolituntista jaksoa. Sen jälkeen se lopetettiin. Kaiken älyttömyyden sekaan oli saatu myös ajatuksia herättäviä kohtauksia.

Elokuvassa tästä kaikesta on jäljellä henkilöiden nimet ja joitain pieniä merkityksettömiä juttuja. Aivan kuin Aeon Flux olisi liimattu valmiin tarinan päälle. Elokuva tapahtuu täysin eri maailmassa kuin animaatiot. Mikä tekee elokuvasta oudon on se, että alkuperäinen tarina on parempi kuin animaatiot ja kaikki lisätty Aeon Flux materiaali tekee elokuvasta huonomman kuin mitä se muuten olisi.

Animaatiossa oli yliammuttua väkivaltaa. Siksi elokuvassa pitää olla yliammuttua toimintaa, vaikka ei välttämättä sopisi elokuvan tarinaan. Toimintakohtaukset yrittävät seurata animaation tyyliä. Tässä ei onnistuta, koska animaatio ei yrittänytkään olla realistinen ja elokuvassa ei läträtä verellä. Tarkemmin ottaet verta ei näy ellei sitä ole aivan pakko näyttää haavoittuneiden kohdalla.

Suurin osa Aeon Flux materiaalista tulee elokuvan alkupuolella. Kun siitä on selvitty elokuvasta tulee paljon mielenkiintoisempi. Alussa Aeon Fluxista rakennetaan huippuagenttia tai salamurhaajaa. Alku sisältää toimintakohtausta toimintakohtauksen perään sekä aavistuksen henkilöhahmojen kehittelyä. Elokuva alkaa toimimaan, kun Aeon Flux tapaa ihmiskunnan viimeisen kaupungin johtajan, joka hänen pitäisi tappaa, mutta kumpikin muistaa toisensa jostain.

Tämän jälkeen elokuva alkaa kertomaan miten ihmiskunta on selvinnyt 400 vuotta sen jälkeen, kun virus tappoi 99% maapallon väestöstä. Kaikki eivät ole samaa mieltä viimeisen kaupungin ja ihmiskunnan tulevaisuuden suunnasta. Kaikki eivät tyydy käymään filosofisia keskusteluita asiasta.

Oikeat henkilöt olisivat voineet tehdä tästä tarinasta loistavan tieteiselokuvan. Se olisi vaatinut Aeon Fluxin pois ottamista. Tuo ei olisi ollut ongelma, koska Aeon Flux oli muutenkin päälle liimattu tässä elokuvassa. Tarina olisi kaivannut vakavamman ja vähemmän toimintaa sisältävät toteutuksen. Elokuva on nykyiselläänkin katsomisen arvoinen. On vain kestettävä ensimmäiset puolituntia. Se kannattaa kuitenkin katsoa, jotta saa tarvittavat taustatiedot.

Haihurrikaani 2: Toinen tuleminen (2014)

Sharknado. Tämä on Sharknadon jatko-osa. Elokuva oli nimetty tekstityksessä otsikossa olevalla nimellä, mutta luulen suomalaistenkin tuntevan tämän paremmin nimellä Sharknado 2. Suomenkielisen nimen kaksimielisyys hieman hämmensi tai sitten se olen vain minä.

Televisiokanava Syfy on tunnettu näistä kohtuullisen halpahintaisista sekopäisistä "tieteiselokuvista".  Näillä on oma fanikuntansa ja kieltämättä tällainen aivot narikkaan meininki toimii toisinaan. Sharknado oli Syfyn vuoden 2013 hittielokuva. Jo pelkkä nimi sai katsojat television ääreen ja kun elokuva toimi, se herätti myrskyn sosiaalisessa mediassa. Melko pian ensimmäisen elokuvan esityksen jälkeen ilmoitettiin toisesta elokuvasta. Kolmas elokuva on ilmoitettu tälle vuodelle. Enkä olisi yllättynyt vaikka ensi vuonna saisimme neljännen Sharknadon.

Syfyn elokuvat ovat 50-luvun b-luokan tieteiselokuvia tähän päivään sijoitettuina ja tämän päivän teknologiaa käyttäen. Elokuvissa on "tieteisuhka", jota sankarit yrittävät pysäyttää. Uhka voi olla mitä tahansa jättiläiseläimista ja komeetoista aina aavemyrskyyn asti. Näyttelijäsuoritukset ovat huonoja, tarinat epäloogisia ja dialogi järjetöntä. Juuri kuten viihdyttävimmissä 50-luvun b-luokan tieteiselokuvissa.

Ensimmäinen Sharknado oli tämän lajityypin mestariteos. Mitään järkeä siinä ei ollut eikä sitä voi missään nimessä sanoa hyväksi elokuvaksi. Mutta viihdyttävä elokuva se oli. Haihurrikaani 2 yrittää toistaa kaavan uudestaan, tällä kertaa New Yorkissa. Siinä missä Sharknadossa juoni pysyi jotenkin kasassa ja hahmot kehittyivät elokuvan aikana, Haihurrikaani 2 on enemmän sarja hieman toisiinsa liittyviä kohtauksia, joissa sattuu olemaan samoja henkilöitä.

Sharknado oli vedetty täysin älyttömäksi, mutta elokuva ei tuntunut menevän liiallisuuksiin. Haihurrikaani 2 taas tuntuu vetävät asia liian pahasti yli, Se toistaa ensimmäisen elokuvan juttuja pahemmin ylivedettynä. Se mikä vielä juuri ja juuri toimi ensimmäisessä elokuvassa ei enää toimi tässä. Jotain elokuvan viihdyttävyyteen vaikuttaa se, jos katsoja ei tunne elokuvassa esiintyviä henkilöitä. Useassa kohtauksessa tuntui, että olisi pitänyt tietää julkisuuden henkilöt, jotka esiintyivät omana itsenään, jotta kohtauksen hienous olisi avautunut.

Jos haluaa nähdä jotain tällaista, suosittelen mielummin katsomaan Sharkandon tai Ghoststormin, sen elokuvan, jossa on aavemyrsky. Jos elokuvan nimi on suomennettu, se on todennäköisesti Aavemyrsky. Siinä elokuvassa on sentään mielenkiintoinen juoni.

Operaatio Outland (1981)

Operaatio Outland on avaruuteen ja tulevaisuuteen sijoitettu western. Tässä on kaikki westernin ainekset kasassa. Yksinäinen lainvalvoja nousee syrjäisen kaupungin suurta miestä vastaan ja jää yksin taistelemaan lopputaisteluaan kaupunkilaisten vetäytyessä omien kotiensa suojaan. Syrjäinen kaupunki on muuttunut Jupiterin kuun Ion kaivokseksi. Kaupungin suuri mies on muuttunut kaivoksen johtajaksi. Kaupunkiin tuleva junarata on muuttunut kaivoksen huoltoaluksiksi.

Elokuvan suurin ongelma on liiallinen westernin kaavan seuraaminen. Totuuden nimessä on sanottava, ettei kyseessä ole oikeasti suuri ongelma. Elokuva on osannut muuntautua kaavan noudattamisesta huolimatta kunnon science fiction elokuvaksi. Kaavan seuraaminen tulee selvimmin esille kaupungin odottaessa seuraavaa huoltoalusta ja sen mukana tulevia tappajia. Sean Conneryn yksin jääminen tuntui oikeasti perustuvan siihen, että westernissä sankarin on jäätävä yksin pahiksia vastaan lopputaistelussa.

Muuten elokuvasta on vaikea keksiä pahaa sanottavaa, Tietokoneet vaikuttavat tänä päivänä aika vanhentuneilta, mutta kaikki muu on realistista. Tai no Ion vetovoima toimii joissain tapauksissa oudosti ja joissain tapauksissa se on sama kuin maanvetovoima, mutta tuon voi laittaa maassa kuvaamisen piikkiin, eikä se vaikuta tarinaan millään tavalla.

Nykypäivänä on virkistävää nähdä normaalin näköisiä ihmisiä elokuvassa. Tänä päivänä tämä olisi täynnä nuoria ja kauniita ihmisiä. Tässä elokuvassa ihmiset näyttävät siltä kuin he oikeasti olisivat päätyneet aurinkokunnan pahimpaan läävään, koska heillä ei ole paljon vaihtoehtoja. Realismin tavoittelussa ei ole jääty pelkästään näyttelijöihin. Kaikki muukin näyttää ja tuntuu realistiselta aina avaruuden etäisyyksien ylittämisen viemään aikaan, joka useissa elokuvissa on todellisuutta huomattavasti lyhyempää.

Elokuvassa on samaa henkeä kuin kaksi vuotta aikaisemmin tehdyssä Alienissa. Toisin kuin Alien Operaatio Outland on jäänyt historian hämärään meidän realistisen science fictionin ystävien suosikiksi. Elokuva sisältää Alienia enemmän yhteiskunnan kommentointia. Kokonaisuutena Operaatio Outland on onnistunut elokuva. Se näyttää, ettei realismista kiinni pitäminen tarkoita huonoa elokuvaa. Se on erittäin virkistävä nykypäivänä, jolloin science fiction tarkoittaa useissa tapauksissa epärealistista tietokonegrafiikkaa.

Nouseva Jupiter (2015)

Nousevassa Jupiterissa on samaa mikä teki Matrixista hyvän ja samaa mikä teki Matrixin jatko-osista huonoja. Wachowskit osaavat luoda mielenkiintoisia maailmoja. He osaavat myös pilata elokuvansa tunkemalla niihin liikaa toimintaa. Nouseva Jupiter on Wachowskien paluu Pilvikartaston kaltaisesta taide-elokuvasta Matrixin kaltaisiin toiminta elokuviin.

Mila Kunis on Jupiter Jones, laiton siirtolainen Amerikassa. Hän siivoaa päivät pitkät rikkaiden asuntoja, kunnes hän joutuu keskelle galaktista, sisarusten välistä valtataistelua. Jupiter on sisarusten uudelleen syntynyt äiti ja kaikki yrittävät hyötyä hänestä omalla tavallaan. Jupterin onneksi hänen suojelijanaan on Channing Tatumin esittämä Koirapoika.Elokuvassa häntä ei kutsuta Koirapojaksi, mutta tässä arvostelussa tehdään niin.

Nousevan Jupiterin parasta antia on sisarusten maailma ja heidän bisneksensä. Kaikki näyttää galaksin hallitsijoille sopivalta ja bisnes on galaktisella tasolle. Bisnes voi saada jotkut katsojat ymmärtämään vegaanien näkökulman. Eri hahmojen suhtautuminen bisnekseen on elokuvan parasta älyllistä antia. En voi mennä tässä tarkemmin mistä bisneksessä on kyse, koska se on yksi elokuvan suurimmista paljastuksista. Mutta sen voin sanoa, että bisnes ja sen käsittely tekivät tästä elokuvasta katsomisen arvoisen nimulle. Muuten se olisi ollut hukkaan heitettyä aikaa.

Toinen hieman parempi kohtaus oli byrokraattinen helvetti, joka oli kuin suoraan Terry Gilliamin elokuvista. Tämän alleviivaa se, että Terry Gilliam näytteli kohtauksessa. Kohtaus ei sinänsä ollut mitenkään erikoinen, jos on nähnyt Terry Gilliamin elokuvia tai edes sopinut muuhun elokuvaan, mutta oli hauska nähdä tällainen kunnianosoitus omaperäisiä elokuvia tekevälle Gilliamille.

Sitten voidaankin mennä vaa'an toiselle puolella. Nouseva Jupiter sisältää aivan liikaa toimintakohtauksia. Ne olivat liian pitkiä ja niihin oli ympätty aivan liikaa läheltä piti tilanteita. Kaikki oli sinänsä näyttävää, mutta toiminnasta meni maku, kun välillä oli vaikea seurata mitä tapahtuu. Kahden samallaisen aluksen taistellessa on vaikea tietää kummassa sankarit ovat ja jatkuvat läheltä piti tilanteet syövät jännitystä.

Lisäksi elokuvassa oli aivan liian paljon toistoa. Kolme sisarusta taisteli vallasta. Kaikki kolme saivat Jupiterin hetkeksi. Juuri ennen kuin Jupiter oli tekemässä jotain äärimmäisen typerää, Koirapoika tuli pelastamaan hänet ja joka kerta tähän liittyi massiivinen toimintakohtaus. Kun tähän lisätään tarinen kerronnalliset ongelmat kuten se, että asiat vain tapahtuivat ilman mitään pohjustusta ja aikaisemmin kerrottuja asioita unohdetaan pitkin matkaa, käsissä on aikamoinen sekasotku.

Lopussa herää kysymys, miksi päähenkilöt tyytyivät tähän vaikka yhdessä vaiheessa kyseessä oli paljon suuremmat asiat. Jupiter toimii ajoittain typerästi, lopun ollessa suurin typeryys.

Kokonaisuutena Nousevan Jupiter jääneen aavistuksen plussan puolelle.Minun kohdalla lopulliseen arvosanaan vaikuttaa science fictionin fanitus. Vähemmän science fictionista välittäville tämä todennäköisesti kääntyy miinuksen puolelle.

Tähän lopuksi sellainen tiedote, että tämä oli alunperin suunniteltu ensi tiistaille. Aikaistin tämän, koska ajattelin tämän kiinnostavan lukijoita. Tästä syystä ensi viikolla saattaa olla vain yksi arvostelu. Sitä seuraavalla on tarkoitus päästä taas normaaliin rytmiin.

Batman: Assault on Arkham (2014)

Viime vuoden loppupuolella DC esitteli tulevia elokuviaan. Suurin osa niistä oli tunnetummista hahmoista ja ryhmistä. Mukana oli yksi outo lintu, Suicide Squad. Ilmeisesti sen on tarkoitus toistaa Marvelin menestys Guardians of the Galaxyn kanssa. Tällä hetkellä kaikki tietävät Guardians of the Galaxyn. Elokuvan teon aikaan se oli kohtuullisen tuntematon sarjakuva, joka päättyi 25 numeron jälkeen. Suicide Squad ei ole ihan yhtä tuntematon, mutta se ei kuitenkaan ole turhan tunnettu suuren yleisön keskuudessa.

Miksi aloitan Batman-elokuvan arvostelun kertomalla Suicide Squadista? Koska Batman: Assault on Arkham on käytännössä Suicide Squadin esittely hieman suuremmalle yleisölle. Batman on suurimman osan ajasta sivuosassa. Elokuva seuraa koko ajan Suicide Squadia.

Suicide Squad on rikollisista koottu ryhmä, jonka tehtävänä on ottaa vastaan itsemurhatehtäviä lyhyempää tuomiota vastaan. Tehtävien suorittaminen varmistetaan asentamalla räjähteitä jäsenten kauloihin. Amanda Waller kokoaa ryhmät tehtäviä varten ja valvoo tehtävien suorittamista.

Batman: Assault on Arkham olisi hyvä Suicide Squadin esittely, jos se ei yrittäisi myös olla eeppinen Batman elokuva. Elokuva toimii hyvin noin puoleen väliin asti, kun se on pääasiassa Suicide Squadia. Elokuva muuttuu sekavammaksi sen jälkeen, kun Batman ja Batmanin tunnetummat viholliset tulevat mukaan kuvioihin. Sitä ennen elokuva kertoo Suicide Squadin tehtävästä Arkhamin mielisairaalassa.

Batmanin tultua mukaan kuvioihin, mukaan tulee myös Jokeri. Suicide Squad ja heidän juonensa siirtyy sivuosaan Batmanin ja Jokerin juonen siirtyessä pääosaan. Batman: Mask of Phantasmissa oli sama ongelma. Siinäkin oli mielenkiintoinen tuntemattomampi hahmo, mutta tekijät eivät luottaneet häneen vaan toivat Jokerin väkisin mukaan. Ilman Jokeria molemmat elokuvat olisivat olleet parempia. Tästä olisi voinut hyvin tiputtaa Batmaninkin ja tehdä elokuvasta rehellinen Suicide Squad-elokuva.

Nykyisessä muodossa ensiimäinen puolisko toimii hyvänä Suicide Squadin esittelynä, jälkimmäisen puoliskon pilatessa hyvin alkaneen elokuvan. Batmanin nimi on varmasti myyvempi kuin Suicide Squad, mutta tässä tapauksessa se teki elokuvasta huonomman. Vaikka kyseessä on piirretty elokuva, tämä on aikuisille tarkoitettu elokuva.

Marvel's Daredevil - Teaser- Netflix - Suomi [HD]

Daredevil on ensimmäinen Netflixin oma sarja, jota oikeasti odotan. Ben Affleckin tähdittämä elokuva ei onnistunut tavoittamaan hahmon henkeä. Siinä oli paljon oikeita asioita, mutta palaset eivät vain loksahtaneet kohdalleen.

Nyt on Marvelin vuoro yhdessä Netflixin kanssa näyttää mihin he pystyvät Daredevilin kanssa. Tämä teaseri vain nosti odotuksia. Ilmeisesti tämäkin perustuu Frank Millerin Daredeviliin. Mukana näyttää olevan myös Keppi, joka puuttui Daredevilistä, mutta oli mukana Elektran omassa elokuvassa.

Marvel ei ole vielä epäonnistunut omissa elokuvissaan tai tv-sarjoissaan. Heikoimmillaankin on pysytty kohtuullisen viihdyttävällä tasolla. Tämän teaserin perusteella Daredevil jatkaa samaa sarjaa. Voitte odottaa sarjan arvostelua aika pian sen julkaisun jälkeen.

Galaxy Quest (1999)

Galaxy Quest on parodia Star Trekistä ja Star Trekin faneista. Toisin kuin useat parodiat, se ei yritä saada kohdettaan näyttämään typerältä tai huonolta. Tästä syystä se on arvostettu sekä Star Trekin näyttelijöiden että fanien toimesta. Toisin kuin Dreamworksin myöhemmät animaatioparodiat, se ymmärtää kohdettaan. Jostain syystä kohteen ymmärrys ei ole yltänyt animaation puolelle, jotka tuntuivat asiaa paremmin tuntemattiomien kirjoittamilta.

Galaxy Quest kertoo vanhan televisiosarjan näyttelijöistä. Nykyään he kiertävät erilaisissa tapahtumissa näyttelemässä televisiosarjan roolihahmojaan. Osa heistä tekisi mielummin jotain muuta. Avaruusoliot saapuvat maahan hakemaan Galaxy Questin miehistöä. He eivät ymmärrä valehtelemisen käsitettä. Heille Galaxy Quest on historiallisia dokumentteja. He ovat rakentaneet yhteiskuntanta Galaxy Questin perusteella.

Ensimmäisella kerralla Galazy Questin kapteeni onnistuu sotkemaan avaruusolentojen asiat totaalisesti, kun hän kuvittelee näyttelevänsä fanien tekemässä videossa. Koko miehistön saavuttua asioiden todellinen laita selviää kaikille ja miehistö joutuu oikeasti olemaan sitä mitä he näyttelivät televisiossa.

Omasta mielestäni Galaxy Quest on  paras tähän mennessä tehty science fiction parodia. Se ei ole ehkä yhtä tunnettu kuin eräs toinen parodia, mutta mielestäni se on paremmin onnistunut. Galaxy Quest on monelta osin kuin rinnakkaismaailman alkuperäinen Star Trek. Toisin kuin Galaxy Questin näyttelijät, alkuperäisen Star Trekin näyttelijät ovat saaneet menestystä sarjan jälkeen muissa yhteyksissä. Näyttelijöiden kokemukset tapahtumissa vaikutti sellaislta, että osa niistä on voinut tapahtua Star Trekin näyttelijöille.

Jotain elokuvan hyvyydestä kertoo se, että osa Star Trekin faneista laskee leikkimielisesti Galaxy Questin yhdeksi Star Trek elokuvista. Mitä tulee siihen tunnetumpaan science fiction parodiaan, sen arvostelu tulee näillä näkymin aika piakkoin. En lupaa sitä vielä seuraavaksi, mutta aika pian sen jälkeen, jos mitään ihmeellistä ei tapahdu.